M1 MacBook Air – tulevaisuuden kannettava?
Viime vuonna Apple ilmoitti siirtyvänsä omiin suorittimiin. Kun ensimmäiset M1-macit saapuivat loppuvuodesta markkinoille, ne yllättivät niin suorituskyvyllään, kuin akunkestollaankin. Intelin suorittimet olivat olleet pahasti kehityksen tulppana.
Hankin viime kesänä tuliterän MacBook Airin, olen kyllä ollut koneeseen tyytyväinen, mutta mobiililaitteiden huimaa kehitystä seuranneena se tuntui kuitenkin hieman valjulta. Mutta koska kyse oli työkoneesta, ei leikkikalusta, en antanut asian haitata.
Voit lukea Intel- Macbook Airista työkoneena täältä.
M1-mallien arvosteluja lukiessa se alkoi kuitenkin tuntua siltä, että lähes uuden koneeni voisi kiikuttaa Salon Elektroniikkamuseoon vaikka se edelleenkin hoiti työtehtäväni moitteetta (poislukien Gigapixel AI -kuvansuurennosohjelma joka ei niin yllättäen jaksanut pyöriä).
Identtiset kaksoset
Ulkoisesti koneet ovat lähes identtiset. Uuden M1 Airin näyttö on hieman parempi, se tukee laajempaa P3-väriavaruutta ja on testeissä todettu erinomaiseksi. Omiin silmiini väite tuntuu uskottavalta.
Näppäimistöön on Fn-nappulaan ilmestynyt maapallosymboli ja oletuksena nappi avaa hymiö/merkki-ikkunan. Hyvä lisäys, mutta itse olisin ehkä laittanut nappulaan hymynaaman.
Myös saranasta löytyy tarkkaan katsomalla eroa, tuulettimen vaatimat ilma-aukot loistavat poissaolollaan. Koneen designiä on haukuttu vanhanaikaiseksi, mut minusta se on aivan toimiva. Omassa käytössäni en tarvitse kattavaa liitinvalikoimaa ja ergonomia on hyvä.
Toki kokoa ja painoa voisi aina vähän niistää pois, mutta se on luultavasti edessä myöhemmin.
Ei mikä tahansa yleissuoritin
Koneen suurin pihvi löytyykin sen sisuksista. Siinä missä Intel-mallien suorittimet perustuvat 70-luvulta periytyvään x86-arkkitehtuuriin, on M1:n keskussuoritin toteutettu mobiililaitteista tutulla ARM-arkkitehtuurilla. ARMia ei ole aikaisemmin pidetty soveltuvana vaativampaan työpöytäkäyttöön.
Sekä Windows, että ChromeOS-laitteita on kuitenkin valmistettu myös ARM-suorittimilla. Mitään menestystarinaa niistä ei ole kuitenkaan syntynyt.
Aikaisemmat Intelin suorittimet ovat olleet yleissuorittimia yleiskäyttöön. M1 ei ole pelkkä keskussuoritin vaan järjestelmäpiiri eli SoC (System On a Chip). 8-ytimisen keskussuorittimen lisäksi se sisältää muun muassa 7/8-ytimisen grafiikkasuorittimen ja 16-ytimisen Neural Enginen koneoppimista ja tekoälysovelluksia varten.
M1 on toteutettu 5 nanometrin viivanleveydellä mikä tekee siitä erinomaisen energiatehokkaan. Intel on vasta siirtymässä 7 nanometrin viivanleveyteen.
Keskussuoritin
M1:n keskussuorittimessa on 8 ydintä, 4 tehoydintä ja toiset 4 kevyempiä ytimiä vaatimattomampiin toimiin. Virtaa säästääkseen käyttöjärjestelmä voi sulkea tehoytimet silloin kun niitä ei tarvita.
Näytönohjain
M1 järjestelmäpiirin grafiikkapiiri eli näytönohjain tarjoaa integroiduksi piiriksi erinomaisen suorituskyvyn. Itse olen todennut sen erityisen toimivaksi Applen omaa Metal-rajapintaa käyttävissä sovelluksissa. Edullisempi 7-ytiminen versio on monien testien mukaan täysin riittävä.
Neural Engine
Applen mobiililaitteista tuttu Neural Engine on jotain ennennäkemätöntä kannettavassa tietokoneessa. Neural Engine on suunniteltu erityisesti koneoppimisen tarpeisiin. Esimerkiksi webbikameran kuvanparannus voidaan valjastaa Neural Enginen harteille keskussuoritinta rasittamatta. Myös Adobe Sensein kerrotaan hyötyvän Neuran Enginestä kunhan sovellustuki saadaan valmiiksi.
Viileää suorituskykyä
Vaikka uusi M1 MacBook Air on edeltäjiään selvästi nopeampi, se tuskin lämpenee vaativammassakaan käytössä. Tuuletinta se ei edes sisällä, joten laite on täysin äänetön.
Intel Air i5-suorittimella ei varsinaisesti ollut sekään hidas, mutta uusi M1-malli tarjoaa samanlaisen responsiivisen kokemuksen kuin Applen mobiililaitteet. Toki välillä joku emuloitu sovellus kaatuu tai tökkii, mutta ottaen huomioon että softa ja rauta ovat sangen tuoreita, kaikki pyörii erinomaisesti.
Natiivit sovellukset ja Rosetta 2 emulaatio
Luonnollisesti kaikki sovellusvalmistajat eivät ole ehtineet tehdä versioita uudelle arkkitehtuurille, mutta Applen Rosetta 2 -emulaatio toimii hämmästyttävän hyvin. Moni sovellus toimii jopa nopeammin kuin Intel-pohjaisissa koneissa.
Käyttämistäni sovelluksista ovat natiiviversioina saatavana jo Brave ja Chrome -selaimet sekä Adoben Lightroom CC. Betaversiot ovat saatavilla jo ADoben Photoshop CC:stä ja Premiere Rushista. Lisää natiiviversioita saapuu onneksi pitkin vuotta.
Akunkesto
En voi sanoa vielä päässeeni kunnolla testaamaan akunkestoa, mutta joka päivä konetta ei minun käytössäni tarvitse ladata. Myöskin 7 tuntinen seminaarisessio meni oikein sujuvasti, kun kannen sulki päivän päätteeksi, oli akkua jäljellä vielä 48 %.
Tulevaisuuden kannettava jo nyt?
Otsikkoni on kuitenkin sangen harhaanjohtava, klikkiotsikoksikin joku voisi haukkua. M1 MacBook Air ei ole tulevaisuuden kone, se on eilispäivän kannettava jo nyt. En ollut voinut edes kuvitella miten pahasti vanhentunut suoritinteknologia on hidastanut kehitystä.
Tämän päivän kannettava on minusta kevyt, äänetön ja sen akku kestää helposti yli työpäivän. Nykykannettavan pitää suoriutua myös ainakin lyhyiden 4K-videoiden käsittelystä ja toimia muutenkin kaikinpuolin nopeasti. P3 väriavaruus, laadukas näppäimistö ja kosketuslevy ovat asioita jotka tulisi löytyä ainakin premium-kannettavista. Sormenjälkitunnistin on myös hyvä lisä, lähivuosina näemme varmasti myös kasvojentunnistuksen maceissakin.
Identtisestä ulkonäöstään huolimatta M1 MacBook Air tuntuu vihdoin rahanarvoiselta parannukselta edeltäjäänsä. Koneen vaihto tiuhaan tulee kalliiksi, mutta tämän koneen hankinta ei kyllä kaduta tippaakaan. Tämä on se kone minkä olen aina halunnut.
Kirjoittaja on hankkinut koneen omilla rahoillaan. Konetta käytetään päivittäin työkäytössä.
