android älytelevisio jossa erilaisia sovelluskuvakkeita ruudulla

Onko älytelevisiossa järkeä?

Moni pitää esimerkiksi Apple TV:tä täytenä turhakkeena, modernissa älytelevisiossa kun on jo valmiina tärkeimmät ominaisuudet kuten Netflix. Elämä älytelevisision kanssa ei kuitenkaan aina ole niin auvoista.

Apple TV tarjoaa monia etuja verrattuna älytelevisioihin. Erityisesti Applen ekosysteemissä seikkaileva hyötyy laitteesta. Esimerkiski iCloudissa olevia valokuvia pääsee katselemaan helposti ja osaa iPhonelle hankituista sovelluksista voi käyttää myös Apple TV:ssä ilman lisämaksua.

Päivitykset

Siinä missä keskiverto Android-puhelin myydään vanhalla käyttöjärjestelmäversiolla ja tuki loppuu viimeistään vuoden, kahden päästä, Applen laitteet ovat perinteisesti saaneet päivityksiä huomattavasti pidempään ja mikäli laite on tuettujen listalla, uusin päivitys on ladattavissa heti kun se on julkaistu.

Älytelevisioissa asiat ovat ehkä vielä puhelimiakin huonommin. Päivittäminen ei juurikaan kiinnosta valmistajia ja pahimmillaan esimerkiksi Netflix tai YouTube voivat lakata toimimasta kokonaan. Tietoturvasta ei älytelevision kohdalla kannata puhua ollenkaan, toki niillä ei useimmiten selata nettiä tai niihin ei asennella sovelluksia samalla tavalla kuin puhelimiin.

Pahimmassa tapauksessa koko käyttöjärjestelmä voi painua unholaan, älytelevisiossa kun voi olla esimerksi Android (mm. Sony, Philips), Tizen (Samsung) tai webOS (LG). Eri valmistajat suosivat eri käyttöjärjestelmiä ja mikään käyttöjärjestelmä ei ole päässyt erityisesti niskan päälle, joten päitä tulee putoilemaan varmasti.

Apple TV saa taas päivitykset aina ajallaan ja Apple kehittää laitetta jatkuvasti tuoden siihen uusia ominaisuuksia.

Käytettävyys

Kalliinkaan älytelevision käyttö ei välttämättä ole kovinkaan sutjakkaa. Useista suoritinytimistä huolimatta käyttöliittymä voi toimia tahmeasti.

Itse käyttöliittymä on usein sekava ja haluttujen toimintojen etsiminen työn ja tuskan takana. TV-valmistajat eivät tunnu olevan kiinnostuneita hyvästä käyttökokemuksesta – teknisiä hienouksia ja täyttä humpuukia olevia markkinointitermejä on helpompi viljellä nettisivuilla ja esitteissä.

Kamalinta on kuitenkin yleensä kaukosäädin. Pahimmillaan se on pienen koivuhalon kokoinen ja täynnä erilaisia nippuloita ja nappuloita joita keskivertokäyttäjä ei ikinä tarvitse. Kaukosäätimen peruslayout juontaa juurensa aikaan ennen kuvaruutunäyttöjä. Nappulaviidakosta huolimatta esimerkiksi sisääntulon vaihtamiseen ei välttämättä ole kuin yksi nappi jota saa sitten painella useamman kerran päästäkseen haluttuun tuloon.

Kaukosäätimissä on toki eroja. Esimerkiksi LG:n  Magic Remote on ihan miellyttävä käyttää television älypuolen ohjaamisessa ja Philips on varustanut osan kaukosäätimistään qwerty-näppäimistöllä elämää helpottamaan.

Ainakin omaan käteeni Apple TV:n pieni ja hillitty kaukosäädin sopii kuitenkin paremmin, en kaipaa nappulaviidakkoa kun käyttöliittymä on selkeä. Yleisessä käytettävyydessä Apple TV pesee perus älytelevision kevyesti.

Sovellukset

Vaikka Apple TV:n sovellusvalikoima ei olekaan maailman laajin, perussovellukset Spotifyä lukuunottamatta löytyvät (sen kuuntelu onnistuu tarvittaessa Airplayn kautta) ja niiden lisäksi paljon muuta mukavaa kuten pelejä (esim. Oceanhornia on kiva pelata Apple TV:llä). Sovellusten kokonaismäärää ei kannata muutenkaan tuijottaa liikaa, sillä iso osa sovelluskauppojen tarjonnasta on turhaa.

Apple TV:n sovellukset myös yleensä toimivat hyvin ja kulkevat saman seulan läpi kuin iOS-ohjelmatkin – haittaohjelman livauttaminen mukaan on hankalaa.

iTunes Movies

iTunesin leffapalvelu tarjoaa Suomessa ainutlaatuisen kattauksen 4K ja HDR-elokuvia. Ilmeisesti suuressa maailmassakaan ei löydä muista palveluista parempaa tarjontaa. Ja vaikka se onkin saapumassa myös kilpailijoiden televisioihin, se on toistaiseksi tulossa vain uusimpiin malleihin.

Apple TV:llä pääsee taas heti kiinni tarjontaan. 4K-leffojen vuokraaminen ei maksa sen enempää kuin HD-versioiden ja katselemaan pääsee jo 15 megan nopeudella. iTunesissa on myös usein hyviä alennuksia ja euron hintainen Rental of the Week kannattaa myös aina katsastaa.

Tarvitsenko erillisen mediatoistimen?

Älytelevisioiden ominaisuuksilla pääsee kyllä alkuun, mutta jos käyttöä on enemmän, puoltaa erillinen, mukavammin toimiva laite paikkaansa.

Älytelevisioiden tuki on myös retuperällä, mutta tietysti aina voi hankkia erillisen laitteen vasta sitten kun käyttäminen on muuttunut sietämättömäksi tai suosikkisovellus ei enää toimikaan. Itse olen kuitenkin sen verran kova sisältöjen kuluttaja, että en jaksaisi painiskella tönkön Android-televisioni kanssa.

Medialaitteita on toki muitakin kuin Apple TV, esimerkiksi edullinen ja suosittu Chromecast ja lukuisa määrä erilaisia Andoroid-purkkeja. Androidissa on kuitenkin aina Androidin ongelmat.

Pelikonsolit

Nykyaikaiset pelikonsolit Playstation 4 ja Xbox One tarjoavat myös tärkeimmät sovellukset kuten Netflixin, YouTuben ja Spotifyn. Lisäksi laitteilla on mahdollista katsella Bluray-elokuvia. Xboxilla voi myös kuunnella cd-levyjä ja S ja X malleilla katsella UHD Bluray -levyjä.

Toisin kuin älytelevisiot, nykyisen sukupolvenpelikonsolit saavat myös säännöllisesti päivityksiä ja käyttöliittymää on myös mietitty enemmän. Molempiin laitteisiin voi hankkia myös erillisen kaukosäätimen joka sopii ohjainta paremmin sisältöjen kuluttamiseen.

Omasta tv-tasostani löytyvät sekä Apple TV 4K, Playstation 4 Pro ja Xbox One X. Apple TV on kuitenkin näistä mieluisin medialaite (toki käytän Apple Musiccia musiikin kuunteluun).


Sony XE90 Android-televisio

sony xe9005 älytelevisio

Omaan settiini kuuluu Sonyn parempaa päätä edustava Android-televisio vuodelta 2017. Laitteen lähtöhinta on ollut lähemmäs kaksi tuhatta euroa, mutta vuoden 2017 Androidin se sai vasta tänään (30.1.2019). Eikä edes viimeisintä versiota vaan tylysti alkuperäisen version 8.0.

Käytettävyys parani jonkun verran, mutta hyväksi ei pääse sanomaan vieläkään. Lisäksi kaukosäädin on mikä on, Sony suosii pitkää halkoa jota on vaikea saada piilotettua katseilta kun sitä ei tarvitse.

Käytänkin kaukosäätimestä lähinnä virtanappia ja sisääntulon vaihtonappia. Jälkimmäistä saakin sitten aina hakata useamman kerran. Onneksi suurin osa laitteista tukee HDMI-CEC -standardia joten kalikkaan ei tarvitse kajota kovin usein.

Modernia älytelevisiota voi myös ohjata lähiverkon yli mobiilisovelluksella. Sonyn oma sovellus on luonnollisesti huono, toki saatavilla on muitakin vaihtoehtoja. Kukaan ei ole kuitenkaan viitsinyt pohtia käytettävyyttä sen enempää vaan nappulaviidakko on tyydytty tuomaan ruudulle sellaisenaan. Itse toivoisin kustomoitavaa näkymää mihin saisin ne asiat mitä tarvitsen ja loput pois häiritsemästä.

Jos rakastaa puuhastelua ja virittelyä, voi myös hankkia Raspberry Pi -tietokoneen ja asentaa siihen Homebridge-sovelluksen, jonka avulla television toiminnot saa näkymään HomeKitissä. Ennen kauppaan ryntäämistä kannattaa toki selvittää, että onko se mahdollista omassa televisiomallissa. Linuxin kanssa touhuaminen vaatii  myös aikaa ja hermoja.

Ville Laasonen
ville.laasonen@gmail.com

Graafinen suunnittelija ja elämän betatestaaja.